Hittijuttuna on portaisiin kiipeäminen ja siitä syystä hommattiin vihdoinki portti portaisiin. Helpottaa vähän, kun ei tartte miljoona kertaa kipittää perässä. Tyyppi on ehtiväinen ja ehtii kaikkialle jos silmä välttää hetkekskin.
Tyyppi on kova halailemaan, tarraa napakasti kiinni (ja repii samalla hiuksista) ja painaa pään syliin. 🖤 Ihan parasta on unien jälkeen jäädä halailemaan sängylle ja herätä ihan rauhassa.
Ilman tukea seistään lyhyitä aikoja. Seisominen on koko ajan vaan varmempaa ja luulen ettei mee kauaa et yritetään ottaa ekoja askeleita ilman tukea.
Hampaita on yhä kuusi eikä onneks vähään aikaan oo tarvinnu kipuilla niiden takia. Yöt oli nimittäin ihan syvältä silloin kun nää kuus teki tuloa, pieni tauko tekee ihan hyvää.
Mä imetän vieläkin ja yöt oli aika rikkonaisia myöskin imetyksestä johtuen. Koko ajan ois pitäny saada käyttää mua tuttina ja sit päätin et nyt riittää. 10 kuukautta enemmän tai vähemmän katkonaisia unia ja ihan liikaa univelkaa motivoi aloittamaan unikoulun/vierottamisen yömaidosta. Päivisin tyyppi syö viis ateriaa ja siihen päälle vielä maitoa niin nälkä ei oo voinu olla, enemmänkin vaan totuttu tapa.
Mies piti unikoulun ja mä muutin alakertaan sohvalle nukkumaan. Mä nukuin korvatulpat + peltorit päässä, olin varautunu pahimpaan. Yllättävän helposti on menny ja melkein viikko onnistuneesti nukuttu ilman yömaitoa ja mä uskallan tänään muuttaa takas makkariin nukkumaan. 😅
Tyyppi juttelee paljon ja on koko ajan äänessä. Tähän asti sanonu "äiti", "isi", "heihei" ja "kiitti".
Sillon kun joku ei mee halutusti niin muristaan ja pudistetaan päätä.
Ens kuussa meijän arki muuttuu hektisemmäks. Mä alotan monimuotona sairaanhoitajan opinnot ja saan hoitovapaalle vähän lisää tekemistä. Tyyppi ei siis mene päiväkotiin. Pelottaa, jännittää ja samaan aikaan odotan ihan älyttömästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti