Kuukausi enää ja meidän vauvavuosi on ohi. Kliseisesti pakko todeta, et aika menee ihan epäreilun nopeesti! Vastahan mä kellotin supistuksia, pompin jumppapallon päällä ja manasin et tää tyyppi ei synny ikinä. Ja tässä sitä ollaan ihan just siirtymässä vauva-arjesta juoksemaan taaperon perässä. Nyyh!
Arki on yhä ihanaa ja mä nautin täysillä. Parhaimmat jutut meijän arjessa on tällä hetkellä....
Päiväunet yhdessä. Tyyppi nukkuu yleensä kahdet päikkärit, yhdet aamupäivällä ja toiset joskus iltapäivällä ennen päivällistä. Jos tyyppi joutuu nukkumaan yksin päiväunia niin ne jää tosi lyhyeks. Useimmiten nukutaanki yhessä meijän sängyssä ja se on ihan parasta, ku tollanen pellavapää tuhisee vieressä ja silittelee kasvoja ihan unisena. 🖤
Hyvä muistutus itellekin, että aina kannattaa relata ja ne kotityöt ja muut velvotteet kyllä odottaa.
Imetys. Mä täysimetin melkein ekat 6kk ja kiinteiden aloittamisen jälkeen ollaan jatkettu tyypin tahdissa, useimmiten imetyskertoja tulee päivässä 5-7. Öisin ei enää syödä enkä ois ikinä uskonu sanovani näin, mut mulla on jotenki kauhee ikävä yöimetyksiä! Joo, kiva saada nukuttua pidempiä pätkiä mut nyt kun en imetä enää öisin niin tyyppikään ei nuku öisin kainalossa vaan omassa sängyssään.
Imettäessä saa pysähtyä hetkisen arjen keskellä, keskittyä vaan tyyppiin ja se ihana hymy syömisen jälkeen ja iloinen "kiitti". 🖤
Uusi arki. Oon niin innoissani mun opinnoista. Samaan aikaan pienesti stressaa tehtävien määrä, mut samaan aikaan avaan tietokoneen aina ihan intoa täynnä. Motivaatiota löytyy ja tekis mieli vaan ahmia kaikki tehtävät kerralla.
Lapset on taas koulussa ja arjen rutiinit rullaa. Se "kotiäitiyden fiilis" on tullu taas takas, enää ei olla lomalla koko perheen kesken. Mä oon täällä päivisin lapsia vastassa ku lapset tulee koulusta ja saan olla läsnä enemmän ku töissä ollessani. Viikonloput tuntuu viikonlopuilta.
Hitaat aamut. Ei oo mikään kiire mihinkään. Voidaan vaan olla jos niin halutaan (ja odotella niitä päikkäreitä tottakai). Saa juoda aamukahvin rauhassa ja tuijotella ja ihailla tyypin touhuja (lemppareita kaiken alas repiminen, tavaroiden heittely, tanssiminen musiikin tahtiin, ovilla leikkiminen, portaiden portissa roikkuminen, tuettuna kävely).
Parasta on myös haliminen ja pusuttelu, tyypin huumorintaju ja yhessä nauraminen, tyypin uteliaisuus ja oman tahdon näyttäminen. Päivät ei oo tylsiä ja monesti tuntuu että vuorokaudessa loppuu tunnit kesken. Iltaisin ei malttais laittaa nukkumaan ja illalla jo pari tuntia nukuttuaan iskee ikävä. Aamuisin ihan parasta on herätä siihen, kun tyyppi seisoo pinnasängyssä ja kädet ojossa odottaa pääsevänsä päivän ekalle ämmälle. Juttua tulee hirveetä vauhtia ja uusia sanoja opetellaan.
Äitinä oleminen on ihan parasta, tää tyyppi ja tän tyypin sisarukset on ihan parasta. 🖤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti